Jumalanäiti uskovien äitinä

Julkaistu alkuaan 7.12.2007

---

Ortodoksi.netin (vanhalla nyt jo lakkautetulla) keskustelupalstalla heräsi kysymys Jumalanäidistä naisen esikuvana. Aihe syntyi lähinnä luterilaisen papin Jaakko Heinimäen melko lailla ortodoksisuudesta poikkeavista ja osin jopa ortodoksisuutta väärin tulkitsevista ajatuksista kirjassaan: Pyhät (Pieni mies jalustalla ja Pyhiä naisia - yhteisnide), LIKE 2002. Ortodoksi.netin ylläpidon ottaessa yhteyttä asiassa äiti Kristoduliin, vanhalle Ortodoksi.netin sivustolle saatiin opetuspuheiden hakemistoon hänen laatimansa artikkeli:

-> Jumalanäiti uskovien äitinä.

Keskustelun jatkui sittemmin nyt jo lopetetussa foorumissa ja nyt artikkelin pohjalta voi keskustella myös täällä blogissa. Ylläpito on siirtänyt vanhat kommentit tänne ja uusia voi kirjoittaa lisää kuka haluaa. Äiti Kristodulin artikkeli kirvoitti aiemmin kommentteja, kuten esimerkiksi: komeaa puhetta, mutta kovin vaativaa. Samoin uudelleen mirhalla voitelu aiheutti hämmennystä monilla.

Ortodoksi.net / ylläpito

Mitä Jeesuksen rukous on

Julkaistu alkuaan 29.11.2008.

---

Isä Efraim sanoo, että Jeesuksen rukous sydämen rukouksena on ihme – sitä ei voi muuten selittää -, mutta että saisimme kokea sen ihmeen, meidän on liikuttava ihmeen suuntaan. Käytännössä Jeesuksen rukous on yksinkertaisesti jatkuvaa Jeesuksen nimien toistamista rukouksellisessa hengessä samalla Häneltä armoa pyytäen. Jeesuksen rukoukseen sisältyy koko kristinusko. Kun lausumme Herra, tunnustamme samalla, että itse olemme Jumalan palvelijoita ja Hän meidän isäntämme. Kun sanomme Jeesus, joka on Jumalan Pojan nimi ihmisenä, mieleemme tulee samalla koko Hänen maanpäällinen elämänsä syntymästä taivaaseen astumiseen. Kun sanomme Kristus, eli Jumalan Voideltu, tunnustamme ja uskomme, että Kristus on Jumalamme, joka on luonut kaiken ja on taivaassa ja tulee uudelleen tuomitsemaan maailman. Kun sanomme ”armahda minua”, pyydämme Häntä lähettämään meille armonsa ja apunsa, joita ilman emme pysty tekemään mitään.

Jeesuksen rukouksen tehtävät

Jeesuksen rukouksella on monenlaisia tehtäviä. Kun mielemme sen aikana hiljenee, se paljastaa meille pirstaleistumisemme ja syntisyytemme. Mutta Jeesuksen rukous ei jätä asioita tähän. Se eli Jeesus itse, joka siinä vaikuttaa, on ennen kaikkea parantaja. Hän pystyy kokoamaan meidät hajaannuksestamme, vastaamaan katumukseemme anteeksi annolla, antamaan voiman muuttaa elämä. Ja lopuksi Jeesuksen rukous on isien vakuutuksen mukaan syvimmän ja kirkkaimman ilon lähde, minkä ihminen voi kokea. Siinä luotu yhdistyy Luojaansa, ja tämä on se ihme, mistä isä Efraim puhuu.

Jeesuksen rukouksen perusta

Jeesuksen rukousta ei siis pidä ymmärtää mekaanisena harjoituksena. Oikea rukoilemistapa ei ala sillä tavoin, että kohotetaan katse korkeuteen, kootaan ajatukset ja pyydetään apua taivaasta. Se alkaa siitä, että Jeesuksen rukouksen avulla yritämme eheytyä ja vapautua synneistämme. Omatunto varjellaan puhtaana suhteessa Jumalaan, hengelliseen isään, ihmisiin yleensä ja myös aineellisiin asioihin. Ei saa tehdä kenellekään sellaista, mitä ei tahtoisi itselleen tehtävän. Aineellisia asioita taas ei pidä käyttää yli tarpeen, olipa sitten kyse ruuasta, juomasta tai vaatetuksesta. Näin Jeesuksen rukoukseen kuuluu olennaisesti pyrkimys kokonaisvaltaiseen kristilliseen elämään.

Jeesuksen rukous apuna hengellisessä taistelussa

Miten sitten Jeesuksen rukous tukee pyrkimystä aitoon kristilliseen elämään? Amerikan isä Efraim vertaa sitä kirveeseen ja sanoo, että kun mielemme pahojen ajatusten ja mielihalujen ahdistaessa tarttuu tähän rukouksen kirveeseen, kohottaa sen ja alkaa hakata sillä, se pystyy irrottamaan juurineen kaikkein lujimmin mieleemme iskostuneet huonot ajatukset.

Jeesuksen rukouksen vaikutus

Jeesuksen rukouksen kirves saa aikaan tuloksia, kun sitä oikein käytetään. Arkkipiispamme Paavali kirjoitti näistä tuloksista:

”Sinä, Jeesuksen rukouksen harjoittaja, alat kohta havaita itsessäsi paranemisen merkkejä. Sinä huomaat, että entistä suuremmalla halulla asetut rukoilemaan. Huomaat, että sinulla on entistä enemmän voimaa pidättää kielesi lausumasta pahaa tai turhaa. Pahat ajatukset, joita et ennen kyennyt karkottamaan tajunnastasi, nyt häviävät heti, kun alat kutsua Jeesuksen nimeä.— Sinä pakenet elämän korskaa ja melua voidaksesi yhä enemmän hiljentyä sydämen rukoukseen. Ja ihmeeksesi huomaat, että niistä pahoista ja turhista tottumuksista, joista ennen et ajatellutkaan voivasi päästä koskaan eroon, nyt ikään kuin vaivatta vieraannut."

Näiden parantavien kokemusten takana on se, että Jeesuksen nimi on meille siltana Hänen ja itsemme välillä.

Tessalonikan arkkipiispa Simeon (1400-luvun alku) kuvailee Jeesuksen nimen vaikutusta:

”Jeesuksen nimestä kumpuaa armo ja anteeksiantamus, vapautus ja parannus, pyhitys ja valaistus sekä ennen kaikkea pelastus. Tämän jumalallisen nimen voimalla apostolit sekä tekivät ihmeitä että opettivat. Pyhä apostoli ja evankelista Johannes sanoo: ’Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika – näetkö uskon? – ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä Hänen nimessään – katso, tässä on pelastus ja elämä’.”

Jeesuksen rukous ja kirkkorukoukset

Jeesuksen rukousta voi lausua syvällä sydämessään tai antaa sen toimia siellä myös kirkossa ja samalla kuunnella, mitä jumalanpalveluksessa luetaan. Vain pyhän liturgian kohdalla pitää keskittyä kokonaisvaltaisesti liturgian rukouksiin. Jeesuksen rukouksen harjoittaja on siis myös ahkera kirkossa kävijä. Pyhä Ehtoollinen on rukoilijalle elintärkeä. Ehtoollisessa Jeesus tulee konkreettisesti rukoilijan sydämeen ja Jeesuksen rukousta lausumalla rukoilija säilyttää Hänet siellä.

Jeesuksen rukous lakkaamattomana rukouksena

Jeesuksen rukous on tarkoitettu lausuttavaksi usein. Apostoli Paavali kehottaa: ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1Tess:5:17) Kuinka tämä olisi mahdollista? Jeesuksen rukouksen harjoituksesta tuli apu tähän ongelmaan.

Jeesuksen rukouksen asteita

Jeesuksen rukouksen yhteydessä puhutaan kolmesta rukouksen harjoitustavasta, jotka vastaavat sen eri toimintatapoja ja vaiheita. Ensimmäinen aste on suullinen rukous. Siinä Jeesuksen rukousta toistellaan ääneen mahdollisimman usein – käytännössä puoliääneen kuiskaten. Pyhä Makarios Suurikin kehottaa:

”Rukoilla jotenkuten mutta lakkaamatta, se on meidän vallassamme, mutta rukoilla todellisella rukouksella on Jumalan lahja.”

Toinen aste on mielen rukous, jolloin rukousta lausutaan mielessä eli mieli pystyy jo keskittymään siihen. Siitä siirrytään kolmanteen asteeseen eli sydämen rukoukseen. Tätä ilmiötä kutsutaan ”järjen yhtymiseksi sydämeen”. Silloin rukous ikään kuin siirtyy päästä sydämeen ja alkaa toimia siellä ilman erityistä tahdonponnistusta. Armon aikaansaamana rukous toimii sydämessämme kuin lempeä liekki, kuin ylhäältä tuleva haltioituminen, joka sulostuttaa sydämen Jumalan rakkauden tuntemisella ja tempaa mielen hengelliseen katseluun. Joskus tähän tilaan liittyy valon näkeminen.

Nepsis

Jeesuksen rukoukseen liittyy läheisesti käsite nepsis eli hengellinen raittius, pyrkimys sisäiseen hiljaisuuteen ja vapauteen pahoista ja turhista ajatuksista ja yleensäkin pyrkimys elämän rauhoittamiseen. Näin siitä kehittyy vähitellen elämäntapa, jossa rukous on elämänvoiman ja ilon lähteenä


äiti Kristoduli
Artikkeli liittyy kokonaisuuteen, joka löytyy Jeesuksen rukouksen harrastajien omasta portaalista täällä blogissa 

-> Jeesuksen rukouksen harrastajien Internetsivut

Lue ja osallistu keskusteluun noilla omilla sivuilla:

* Jeesuksen nimen juhla
* Yhteinen aika Jeesuksen rukoukselle
* Jeesuksen rukous ja pelastus
* Suurin onni
* Jeesuksen rukous-palvelus (lyhyempi kaava, tulostettava versio)
* Synninkatumuksesta
* Mitä Jeesuksen rukous on
*Osallistu keskusteluun Jeesuksen rukouksesta Ortodoksi.netin ylläpidon avaamalla omalla suljetulla ja salaisella Facebook-ryhmäsivulla.  (Huom! Keskusteluun osallistuminen vaatii rekisteröitymisen.) Lue lisää täältä blogista Jeesuksen rukouksen harrastajien sivuilta.
* Lataa itsellesi tulostettava Jeesuksen rukous aamu- ja iltapalveluksena

Psykologian yliarvostus

Julkaistu alkuaan 23.7.2008.

---

Taas on tapahtunut kauhea ja selittämätön nuoren ihmisen tekemä rikos. Seuratessani sitä koskevaa keskustelua olen kiinnittänyt huomioni siihen, kuinka niin sen tekijä kuin kommentoijatkin tuntuvat panevan kaiken toivonsa psykologiaan. Kaikki johtuu muka siitä, etteivät nuoret saa psykologista tukea! Tällainen luottamus psykologiaan on jotenkin tragikoomista. Psykologia ei pysty antamaan elämään sen enempää arvoja kuin tarkoitusta ja toivoa, eikä se ole sen tehtäväkään. Psykologia auttaa yksinkertaisesti ymmärtämään mielenliikkeitä ja niiden taustoja eikä mitään sen enempää. Kuinka moni on saanut vuosikausia psykologista tukea ja päätynyt silti itsemurhaan ja rikoksiin. Annetaanhan tällaista tukea vankiloissakin, mutta silti rikoksen uusinta on tavallista.

Nuoret tarvitsevat elämäänsä ennen kaikkea arvopohjan, mutta arvoja ei voi eristää niiden synnyttäjästä. Suurimmalla osalla ihmiskuntaa on arvopohjana kristinusko. Nyt usko tahdotaan romuttaa mutta tietyt arvot silti säilyttää. Katsokaa vaikka esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisointia! Löytyykö sieltä koskaan myönteisiä artikkeleita kristinuskosta? Täytyy sanoa, että en ole lehden perusteellinen lukija, mutta oma huomioni on, että kristinuskoon liittyvät skandaalit kyllä uutisoidaan, mutta siitä mittaamattomasta hyvästä, jota kirkot saavat aikaan yhteiskunnassa ei näy uutisotsikkoja. Hyvä esimerkki on hiljattain ollut iso uutinen Helsingin seurakunnan tapahtumista, jonka alla oli sitten artikkeli ”nimiäisistä”, siis nimen antamisesta ilman kastetta, aivan kuin vihjeenä siihen, että tällaisiin ”mätiin” kristillisiin laitoksiin ei kannata kuulua… (Pitäisi muuten varoa, mitä lehdistölle syötetään. Helsingissäkään ei varmaan kummankaan osapuolen intresseihin kuulu erottaa ihmisiä kirkosta.)

Nuoria yritetään monin tavoin vieroittaa kristillisestä elämäntavasta, mutta silti heidän pitäisi käyttäytyä kristillisesti. Se ei tietenkään ole mahdollista eivätkä he tähän lankaan mene. Luin kerran yhdestä ulkomaalaisesta perheestä – muistaakseni he olivat ranskalaisia. Siinä vanhemmat sanoivat, että he tahtovat antaa lapsilleen kristillisen kasvatuksen, vaikka he eivät itse olleet tunnustavia kristittyjä. He katsoivat, että sitä kautta lapset saavat parhaat eväät elämään. Viisaita ihmisiä! He antavat lapsilleen elämäntarkoituksen, toivon ja arvot. Lasten oma asia on sitten myöhemmin, mitä he niillä tekevät, mutta lapsuudessa saatu luja kristillinen perusta jää kuitenkin vaikuttamaan. Niinhän se täällä meilläkin vielä vaikuttaa vanhemmassa polvessa esiintyivät he kuinka ateistisina tahansa.

Jumalan kymmeneen käskyyn perustuva yhteiskunta on sekä turvallinen että oikeudenmukainen – se on syytä muistaa. Kun niihin lisätään Kristuksen antamat rakkauden, laupeuden ja tuomitsemattomuuden ihanteet, ollaan jo melkein paratiisissa. Kukapa ei haluaisi elää sellaisessa ilmapiirissä! Se ei kuitenkaan ole mahdollista, jos käsitteet erotetaan niiden luojasta eli Kristuksesta itsestään. Hänen kauttaan elämäkin saa tarkoituksen, kun tulevaisuudessa odottaa ei suinkaan haudan pimeys vaan iankaikkinen ilo.


Äiti Kristoduli

Armo ja laupeus

Julkaistu alkuaan 18.5.2008

---

Äiti Kristoduli on kiertänyt eri puolilla maata esitelmöimässä viimeisimpään kirjaansa “Rukouksen virta” liittyvää aihetta: “Armo ja laupeus”. Oheinen äänidokumetti on nauhoitettu Mikkelissä apostoli ja evankelista Johannes Teologin muistopäivänä 8. päivä toukokuuta 2008. Äänitteen tallentamiseen ja esittämiseen on saatu esitelmöitsijän, äiti Kristodulin lupa.

Noin 50 minuuttia kestävä esitelmä on kuunneltavissa riittävän nopealla internetyhteydellä sekä sopivalla ohjelmalla ja kaiuttimilla varustetulla tietokoneella oheisen linkin kautta: -> Armo ja laupeus (© Äiti Kristoduli, äänitetty Mikkelissä, 8.5.2008)

Esitelmän kuuntelemiseen tarvitset tietokoneessasi WMA-tiedoston avaamiseen sopivan ohjelman, esimerkiksi useiden tietokoneiden mukana tulevan Windows Media Playerin tai vastaavan, jolla voi kuunnella ns. WMA-tiedostoja. Tuon edellä mainitun ohjelman voi ladata myös internetistä ilmaiseksi omalle koneelleen osoitteesta:
-> Windows Media Player

Ohjelman lisäksi tarvitset kaiuttimet tai kuulokkeet ohjelman kuuntelemiseen.

Kuolemaa ei ole – vai onko?

Julkaistu alkuaan 12.3.2008.

---

Suomentaessani marttyyrien elämäkertoja olen kiinnittänyt huomioni siihen, kuinka vapautuneesti useimmat heistä suhtautuivat kuolemaan. He olivat todella sisäistäneet Pääsiäisen sanoman kuoleman voittamisesta. Kristuksen tehtävä olikin tulla päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjia. (Hepr.2:15) Hän itse maan päällä eläessään puhui vähätellen ruumiillisesta kuolemasta: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää.”(Luuk.12:4). Ei siis ole kyse kovin vakavasta asiasta – vakavaa on vasta siinä, mihin meidät iankaikkisuudessa sijoitetaan.

Pääsiäisenä toistamme: ”kuolemalla kuoleman voitti.” Usein tämä voitto mielletään niin, että sen vaikutukset tuntuvat vasta kuoleman jälkeen. Mutta itse asiassa se vapauttaa jo nyt kuolemanpelosta. Apostoli Paavali sanoo hyvin luontevasti: ”Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta.” (Fil.1:23)

Tuttu alkukirkon ajan sanonta on: ”Marttyyrien veri on siemen.” Juuri kristittyjen pelkäämättömyys ja jopa ilo kuoleman kohtaamisessa sai heidän kidutuksiaan seuraavat kiinnostumaan kristinuskosta. Ihmiset tahtoivat tietää, mistä he saivat tuollaisen ennen näkemättömän rohkeuden ja varmuuden kuoleman kohtaamisessa.

Mutta entäs nyt? Niin uskovat kuin uskoa vailla olevat tuntuvat yhtälailla käpristyvän kuoleman edessä. Sen puheeksi ottaminen on epäkorrektia ja saa ihmiset tuntemaan itsensä vaivautuneiksi. Kuolema on eristetty elämästä ja piilotettu laitoksiin. Onko ketään, joka uskaltaa onnitella kuolemansairasta, kun tämä on siirtymässä tästä vaivojen paikasta ikuiseen autuuteen? Kristittyjenkin kesken pitää vain olla hyvin vakava ja surullinen sekä toisten että omaa kuolemaansa kohdatessa. Se, että kuolema on voitettu, ei käytännössä näy missään. Eikö Pääsiäinen velvoita meitä tuomaan ilo kuoleman voittamisesta arkitodellisuuteen?


Äiti Kristoduli

Jumalanäidin come back Suomeen

Julkaistu alkuaan 11.2.2008

---

En tiedä, miltä muista vaikuttaa, mutta minulla on elävä tunne, että Jumalanäiti on voimallisesti tekemässä paluuta maahamme. Erittäin usein olen viime aikoina saanut kuulla häneen liittyviä hämmästyttäviä kokemuksia. Niitä kertovat sekä ortodoksit että myös luterilaiset.

Jumalanäiti on etenkin Valamossa olevan Konevitsalaisen ikoninsa kuin myös muiden ikonien kautta on ollut ihmeellisten ja syvällisten kokemusten välittäjänä. Sairaita on parantunut, murheelliset ovat saaneet lohtua, luomaton valo on loistanut. Joillekin Jumalanäiti on tehnyt itsensä eläväksi ja tunnetuksi Venäjän ja Kreikan matkoilla ihmeitätekevien ikoniensa edessä. Athosvuori, Jumalanäidin ikioma puutarha, on johtanut siellä käyneitä miehiä nöyrinä pyhiinvaeltajina hänen jalkojensa juureen.

Hiljattain kuulin, että jo sodan aikana monet suomalaiset sotilaat olivat nähneet suojelevan naishahmon joukkojen edessä tai ilmassa. Siitä kirjoitettiin kuulemma sodan jälkeen kirjakin, jossa yli 200 sotilasta kertoo tästä kokemuksesta. Olisi muuten mukava lukea se, jos joku tietäisi, mistä se on saatavissa. Silloin ei luterilaisessa Suomessa oikein ollut osattu selittää, kuka tämä hahmo oli.

Kun tästä kerrottiin myöhemmin eräälle Athosvuoren isälle, tämä arveli, että Suomi oli ehkä joskus asetettu Jumalanäidin suojelukseen. Onhan ainakin Viro ja yleensäkin Pohjola ollut katolisena aikana tunnettu “Terra Mariae’na” eli Marian maana. Turun tuomikirkkokin oli omistettu hänelle.

Monille niin naisille kuin miehillekin Jumalanäidistä on tullut oma suojelija, rauhan ja turvallisuuden tuoja. Hänen läheisyytensä tuo tunteen siitä, että asiat ovat hoidossa, ei tarvitse hätäillä. Ja kädellään hän osoittaa aina Kristusta, elämän Tietä.

Kunpa tuhansien järvien maasta tulisi jälleen Jumalanäidin maa.

Äiti Kristoduli

Hänkin eli ihmisruumiissa

Julkaistu alkuaan 17.12.2007

---

Pyhä Iisak Syyrialainen rukoilee:

“Kohota minut ymmärtämään sinun nöyryytesi, jossa Sinä vaelsit maailmassa meidän jäsenistämme ja elimistämme koostuneessa asumuksessa pukeuduttuasi siihen Pyhän Neitsyeen välityksellä, niin että minä voisin tätä alentumistasi lakkaamatta muistaen mielihyvin hyväksyä luontoni alhaisuuden.”

Miten paljon energiaa meiltä viekään tämä ruumis, miten paljon aikaa! Vähän väliä täytyy olla hössöttämässä sen kanssa. Se tarvitsee ruokaa, vaatteita, sitä on puhdistettava, se on pantava liikkumaan, sen on annettava levätä, milloin se on hyvässä vireessä ja milloin väsähtää. Sen tilaan ei voi koskaan täysin luottaa. Usein se ei edes pysy kohtuuden rajoissa vaan ihmisparan on taisteltava sen järjettömiä ja vahingollisia vaatimuksia vastaan - kuten esimerkiksi jouluherkkujen äärellä . Tämä kaikki jo silloin kun se on kunnossa.

Entäpä sitten kun ruumis menee epäkuntoon. Kuinka monia rajoittaa jo nuoresta pitäen jokin siinä oleva vika. Ja vanhetessa niitä tulee vastaan jokaiselle. Kokonainen armeija ihmisiä on mobilisoitu häviöön tuomittuun taisteluun sen ylläpitämiseksi, kun se kuitenkin hyväksi lopuksi romahtaa kokonaan. Lopullinen eromme siitä sen nykyisessä olomuodossa tapahtuu sekin useimmiten tuskan ja kärsimyksen kautta.

Varmaan pyhä Iisak oli joskus mietiskellyt näitä asioita murheissaan etenkin siitä, etteivät suurenmoisimmatkaan hengelliset tilat voineet kestää pysyvästi. Ruumis muistutti aina lopulta olemassaolostaan ja veti alas maallisiin tarpeisiin. Mutta hän löysi lohdun ajatellessaan, että itse Herra maan päälle tullessaan otti meidän ruumiimme ja tietää, millaista sen kanssa on elää. Kun kerran Hän, jolla ei ollut mitään tarvetta rajoittaa itseään siihen, otti sen itseensä, eikö meidänkin pidä kärsivällisesti ja mielihyvin kestää sen meille asettamat rajoitukset. Herramme Jeesus Kristus tietää meidän rajamme, tietää että asumme katoavassa ruumiissa ja ottaa sen huomioon.

Hyvää Kristuksen syntymäjuhlaa - Hän tietää mitä on elää ihmisenä!

Äiti Kristoduli

Positiivista radikalismia

Äiti Kristoduli on kirjoittanut tämän blogijutun alkuaan 8.11.2007

---

Koko Suomi on järkyttynyt Jokelan koulusurmien johdosta, ja niin olemme täällä luostarissakin. Moni sisaristossamme on koulutukseltaan opettaja tai muuten jossain elämänsä vaiheissa toiminut opetustehtävissä ja pystyy siten näkemään asian paitsi perheiden myös kouluyhteisön kannalta.

Omasta puolestani päädyin muun ohella ajattelemaan vakavasti nuorten radikalismia ja sen purkautumisteitä. En ihmettele, että moni nuori kokee yhteiskunnan innostamattomana ja tuntee, että häntä ollaan sullomassa ahtaaseen häkkiin, jossa arvona on tuottavuus. Se ei kuitenkaan kelpaa elämän tarkoitukseksi. Ja niin nuori alkaa etsiä jotakin muuta ja radikaalimmat ja peräksi antamattomimmat päätyvät usein johonkin vaaralliseen ja yhteiskunnanvastaiseen ääri-ilmiöön.

On kuitenkin olemassa yksi radikaaliliike, joka on jo vuosisatoja imenyt sisäänsä niitä, jotka etsivät “jotakin muuta”. Ja se on luostarilaitos. Sikäli kuin olen tutustunut nuoremman polven athosvuorelaisten munkkien elämäntarinoihin, monet heistä ovat olleet lahjakkaita nuoria ihmisiä takanaan loistava koulutodistus ja, jos luostari ei ole tullut kuvaan heti lukion jälkeen, myös korkeakoulututkinto. Ja useat heistä myös kertovat vaikeista etsinnän vuosistaan ja kuinka he olivat jo olleet epätoivon partaalla, kunnes mieleen oli juolahtanut onnellinen ajatus vierailla Athoksella. Aluksi ehkä ilman toivoa löytää mitään vain sen vuoksi, että katsotaanpa nyt tätäkin. Mutta sieltä he olivat sitten löytäneet tavoitteen, joka kelpasi heille ja oli tarpeeksi haastava. Eli kuten Arkkipiispa Paavali kirjoittaa yhdessä kirjeessään (alleviivaus arkkipiispan):

”Tavoitteet on todella asetettu korkealle, mutta niinhän Herrammekin on tehnyt sanoessaan: Olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Ihmisen osa on pyrkiä saavuttamattomaan päämäärään, ja siinä on hänen autuutensa, jolle ei ole rajoja.”

Koko energiallaan nämä entiset etsijät saattoivat vihdoinkin heittäytyä tavoittelemaan jotakin, mitä pitivät tavoittelemisen arvoisena. Ulkonaisia olosuhteitakin oli tarjolla monenlaisia: yhteiselämäluostarit viisaan igumenin johdossa, skiittamajat pienine veljestöineen ja äärilajina erakkomajat taivaan ja maan välillä Karulian jyrkänteillä. Yksin mutta ei kuitenkaan yksin vaan ohjaajavanhuksen silmällä pidon alaisena vuosisataisen tradition piirissä yhtenä munkkien suuresta joukosta.

Kaikista Athoksen kävijöistä ei tietenkään tule munkkeja, mutta he saavat sieltä mukaansa maailmaan jotakin olennaista. Isä Paisioksen elämäkerrassa kerrotaan nuoresta miehestä, joka oli menossa tekemään itsemurhaa syöksymällä mopollaan rotkoon, kun hän muisti Athosvuoren ja isä Paisioksen siellä.

”Paljon puhutaan tuosta Paisioksesta. Käynpä ensin katsomassa häntä ja sitten teen tämän”,

hän ajatteli ja kääntyi kotiinsa. Tapaaminen isä Paisioksen kanssa toteutui, ja nuorukaisen elämä asettui aivan uusiin uomiin, joissa itsetuhoisille ajatuksille ei ollut sijaa.

Suomalaisessa ajattelutavassa luostarivaihtoehto on kuitenkin jotakin täysin vierasta. Käsitys luostareista perustuu vielä pitkälti uskonpuhdistuksen ajan kielteiseen propagandaan. Näin ei luostari radikaalina vaihtoehtona edes juolahda elämäntuskansa kanssa kamppailevan nuoren ihmisen mieleen. Valitettavasti, koska muualla maailmassa moni on löytänyt siitä ratkaisunsa.


Nunna Kristoduli

Lintulan luostarin äiti Kristodulin tekstejä

Nämä täällä julkaistavat Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin sisaristoon kuuluvan äiti Kristodulin tekstit on alkuaan hänen toimestaan ja avustuksella julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla hänen omassa blogissaan.

Tekstit on aiemmin ja myös nyt nettiin siirtänyt yksi silloisista Ortodoksi.netin ylläpitäjistä Hannu "Nettihoukka" Pyykkönen ja siksi jokaisen tekstin ohessa näkyy hänen nimensä tekstin siirtäjänä. Tekstit ovat kuitenkin kaikki äiti Kristodulin kirjoittamia ja niiden ensimmäinen julkaisupäivämäärä näkyy jokaisen blogitekstin alussa. Ortodoksi.net on saanut kaikkiin julkaistuihin teksteihin äiti Kristodulin luvan.

Koska Ortodoksi.netin sivuilla on menossa suuri muutos, nämä ko. sivustoon kuuluneet blogitekstit siirretään kaikki uuteen blogiin, jonka nimi säilyy entisellään, samana kuin Ortodoksi.netin sivuilla. Tekstit hävivävät Ortodoksi.netin sivuilta, mutta sinne saattaa myöhemmin tulla linkki, josta pääsee tälle blogisivustolle. Blogia ylläpitää Hannu Pyykkönen ja häneen saa tarvittaessa yhteyden gmail-sähköpostiosoitteella, jonka alkuosana on sana: nettihoukka.

Blogia saa jakaa linkkinä (https://aiti-kristoduli.blogspot.com) muualle, mutta tekstien julkaisemiseen erillisenä jossain muussa julkaisussa, blogista irroitettuna, painettuna tai Internetissä vaatii kirjoittajan ja blogin ylläpitäjän luvan.


Hannu Pyykkönen